Ravintolateollisuus vähättelee ajan merkitystä koetun kuluttaja-arvon muodostumisessa

“Ravintolateollisuus vähättelee ajan merkitystä koetun kuluttaja-arvon muodostumisessa”

No huh huh! Onpa vahva väite kirjoittajalta.

Ajatus ei ole omani vaan Iñaki Ortiz de Zaraten. Iñakin ajatus oli minulle niin vahva, että se jäi minulle soimaan päähäni.
https://www.linkedin.com/in/inakizarate/
Hän onnistui tiivistämään yhteen lauseeseen teollisuutta vaivaavan ongelman. Ruokailun koettu arvo ei ole ainostaan riippuvainen ruoasta ja sen laadusta, palvelusta, miljööstä jne. vaan aika on tekijä joka vaikuttaa kuluttajan koekemaan arvoon merkittävästi.

Miten niin tuo on ongelma? Kyllähän tuo tiedetään. Vanhoja juttuja.

Ajatellaanhan asiaa hieman tarkemmin.
Totta.
Onhan meillä jo nyt lounas- ja illallishinnat sekä Happy Hour hinnoittelut. Meillä on kauden menuita tyyliin keväällä parsaa, talvella blinejä jne. Kaikki nämä tekijät ovat aikasidonnaisia ja linkittyvät kuluttajan kokemaan arvoon. Parsa tuo enemmän arvoa keväällä kuin talvella ja blinit tuovat enemmän arvoa talvella kuin kesällä.

Mikä sitten on ongelma? Ei ole ongelmaa!

Ajatellaanpa asiaa hieman syvällisemmin.
Miksi ravintolassa on enemmän asiakkaita perjantaina kuin tiistaina?
Miksi 1. kattaus on vappuna lähes tyhjä ja 2. kattaus aivan täynnä?
Miksi ravintolassa ei ole ihmisiä 15-17 välisenä aikana tai kukaan (Suomessa) ei tule syömään illallista klo 21 jälkeen?

Me voidaan laittaa pää pensaaseen ja todeta vain että ”No ku jengi ei nyt vaan haluu syödä silloin.”
Toinen vaihtoehto on ymmärtää ja myöntää että meidän tuotteen kuluttajan kokema arvo muuttuu ajan mukaan.
Sen takia meidän tuotteiden ja palveluiden hintojen pitäisi myös muuttua sen koetun arvon mukaisesti. Illallisen koettu arvo on korkeampi perjantaina kuin mitä se on tiistaina ja sen takia meillä on enemmän asiakkaita perjantaina. Pyydetty hinta ja koettu arvo kohtaavat perjantaina paremmin kuin tiistaina.
Meidän pitää siis muuttaa meidän tuotteen hinnoittelua tiistaisin koska sen koettu arvo on matalampi silloin. Ei välttämättä kaikille mutta osalle kuluttajista. Se ryhmä, esim. yritysasiakkaat, joille arvo on yhtä korkea tiistaina kuin perjanataina ovat siellä ja pysyvät mutta on myös muita henkilöitä joille koettu arvo on huomattavasti matalampi.

Mikäli olette samaa mieltä kanssani niin tiedätte kyllä mitä tehdä.
Olen täällä auttamassa ratkaisemaan ongelmaa.

Henry Johansson
Book&Order

MITÄ HYÖTYÄ MULLE ON VERKKOKAUPASTA?

“Mitä hyötyä mulle on verkkokaupasta?” on tarkka siteeraus erään ravintoloitsijan suusta tulleesta kysymyksestä erään myyntipuhelun aikana. Myönnän avoimesti, että ensimmäinen reaktioni oli ylimielinen hymähdys ravintoloitsijan yksinkertaisuudelle; Miten se nyt ei voi ymmärtää verkkokaupan hienoutta? Kuinka se voi kyseenalaistaa näin itsestäänselvää asiaa?” Nämä olivat ajatuksia, joita kävin läpi mielessäni välittömästi lauseen kuulemisen jälkeen.

 

Kuitenkin ravintoloitsijan lause jäi resonoimaan päähäni. Mistä johtui se tilanne, että ravintoloitsija ei nähnyt arvoa meidän verkkokaupassa?

 

Ensimmäisenä minulle selvisi, että hänellä ei ollut tarpeeksi TODISTEITA siitä, että hänen asiakkaansa ostaisivat hänen palvelujaan verkkokaupasta. Hänellä oli jo lahjakorttikauppa verkossa ja ehkäpä sen menestys tai menestymättömyys indikoi jotain, mutta se ei voinut olla ainoa syy. Pitää olla myös muita syitä.

 

Mietittyäni asiaa tajusin, että olemme samassa tilanteessa kuin kuka tahansa yhden toimialan ostamisen digitalisoitumista tekevät yritykset. Olin itse ravintoloitsijana noin 15 vuotta sitten, kun digitaaliset pöytienvarausjärjestelmät tulivat Suomeen. Myyntimies tuli myymään minulle ratkaisuja, jotka olisivat auttaneet minua liiketoiminnassani, mutta vastasin EI. Muistan kuinka halusin pitää kiinni puhelimesta koska puhelimessa sain kuulla varaavan ihmisen äänen ja pystyin esittämään tarkentavia kysymyksiä tilanteen niin vaatiessa. Jälkeenpäin ajateltuna ajattelussani ei ollut mitään järkeä. Kaikki se aika minkä vietin puhelimessa varauksia vastaanottamassa keskellä kiireistä lounasaikaa oli aikaa poissa asiakaspalvelusta. Uskoisin, että kireys äänessäni kaiken kiireen keskellä ei todellakaan tuonut lisäarvoa tai positiivista mielikuvaa meidän ravintolasta.

 

Eli vanhat toimintatavat ovat itse asiassa se kaikista suurin este uusille innovaatioille ja uusille toimintatavoille. Ei riitä, että tuomme uusia ratkaisuja asiakkaille, vaan meidän pitää myös todistaa, että asiakkaat saavat lisäarvoa verkkokaupasta.

 

Mitkä asiat TODISTAVAT meidän väitettä kuluttajista, jotka haluavat ostaa ravintolapalveluja digitaalisesti? No ISOT tekevät sitä jo!

 

Hesburger:  “Sovellus on kasvattanut sekä myyntiä että keskimääräistä ostoskokoa.” https://www.vincit.fi/referenssit/hesburger

 

Kuulostaa hyvältä, vai kuinka? Digitaalinen ostaminen on nostanut sekä ostamista että keskiostoa. Onkohan parempia mittareita menestykselle olemassa? Toki Hesellä 250 000:n kanta-asiakkaan rekisteri auttoi applikaation lanseerauksessa….

 

http://www.pinchos.se perustaa koko liiketoimintansa vain digitaaliseen ostamiseen.

Kotipizzan No Pizza:lla on jo verkkokauppa, joka yllättäen on suunniteltu lisämyynnin generoimiseen 🙂 http://www.nopizza.rocks/webshop.html

 

Kysymys kuuluukin oikeasti jotenkin näin:

 

Mikä tekisi ravintola-alasta niin poikkeuksellisen, että kuluttajat eivät haluaisi ostaa ravintoloiden tuotteita verkosta?

 

Meidän mielestä ei mikään muu kuin saatavuus. On mahdotonta ostaa verkkokaupasta mikäli verkkokauppaa ei ole.

BUFFET-RUOKAILU PITÄISI KIELTÄÄ

“Kuka haluaa ottaa ruokaa kotiin?”

 

Olen kuullut tämän lauseen lukemattomia kertoja. Väsynyt kokki, joka siivoaa keittiötä on  jättänyt viimeiseksi sen henkisesti kaikista vaikeimman tehtävän. Ylimääräinen ruoka kaadetaan roskiin. Viimeisenä oljenkortena hän kysyy henkilökunnalta apua tietäen, ettei henkilökunta voi oikeastaan auttaa. Roska-astia on demokraattinen. Sinne päätyvät niin kampasimpukat, salaatit kuin lämpimät lihat ja kalat. Mitään ei voida tehdä. Asiakas on vain tilannut liikaa ruokaa buffet-ruokailuun tai jostain syystä ruokaa ei ole mennyt niin paljon kuin ollaan arvioitu. Tähän pitää saada muutos!

 

Buffet-ruokailu on ikivanha tarjoilutapa, joka aiheuttaa kohtuuttoman paljon enemmän ruokahävikkiä muihin tarjoilutapoihin verrattuna. Mielestäni on järjenvastaista, että ravintola tai catering-yritys valmistaa ruokaa ilman tarkkaa tietoa kuinka monta ihmistä sitä nauttii, mitä ruokaa yksittäinen asiakas haluaa syödä, kuinka paljon yksi ihminen tulee syömään ja koska yksittäinen asiakas tulee paikalle. Kaikki tämä johtaa merkittävään ruokahävikkiin, joka voi olla pahimmillaan jopa 40% ostetun raaka-aineen määrästä.

 

Tämän lisäksi voidaan hyvin keskustella mitkä ovat muut “syö niin paljon kuin jaksat”-tyyppisten tarjoilukonseptien seuraukset kansanterveylle mutta jätän tämän aihepiirin suosiolla käsittelemättä tässä yhteydessä.

 

“Koko Suomen ravintola-alan ruokahävikki on 75-85 miljoonaa kiloa vuodessa. Suurin osa hävikistä syntyy linjastoruokailujen tarjoilutähteistä ja ylivalmistetusta ruoasta, joita ei voida hyödyntää uudelleen.” (luke.fi)

 

Ennen kuin voimme vaatia muutosta meidän pitää luoda digitaaliset työkalut, joilla mahdollistamme yrityksiä ja kuluttajia kommunikoimaan keskenään paremmin. Tällä hetkellä olisi erittäin helppoa luoda verkkokauppa työpaikkaruokaloihin. Palvelu olisi hyvin yksinkertainen. Se näyttäisi samalta kuin esimerkiksi Amican viikon lounaslista näyttää jo tänä päivänä. Ainoa ero olisi se, että ruokalajia klikkaamalla valitset yhden viidestä vaihtoehdosta ja maksat ruoasta. Käyttäjälle tulee kuitti sähköpostiin, jota vastaan hän saa syödä perjantaina lounaansa. Näin toimien ravintolan kokki pystyy ostamaan tarkemmin oikean määrän raaka-aineita ja valmistamaan ruokaa sopivasti ruokahävikkiä vähentäen.

 

Diginatiiveille nuorille olisi helppo rakentaa identtinen palvelu, jonka kautta he voisivat kertoa kouluruoan toimittajille ne päivät, milloin he aikovat käydä kaupassa ostamassa lounaansa koulussa syömisen sijaan.

 

Suomessa on jo monta hyvää yritystä ja start upia, jotka yrittävät omalta osaltaan olla mukana ratkaisemassa tätä jättimäistä ongelmaa. ResQclub, Ravintola Nolla, Fredman ja Lassila & Tikanoja, vain muutamia mainitakseni, tekevät parhaansa ruokahävikin ongelman vähentämiseksi. Mielestäni nämä ovat vain laastareita, joilla yritetään tyrehdyttää vuotavaa avohaavaa. Meidän pitää tehdä radikaalimpia muutoksia ja nopeammin. Todeta yhdessä, että jotkut tavat ostaa sekä kuluttaa ruokapalveluja eivät enää vastaa 2020-luvun vaatimuksia. Meidän pitää muuttaa tapaamme ostaa ja kuluttaa, jotta se jälki, jota kulutuksemme jättää Maapallolle olisi huomattavasti nykyistä pienempi.

 

Muutos ei ole niin iso, kuin mitä otsikko antaa ymmärtää. Tarvitaan vain päättäväisyyttä koko alalta.

 

Nuoret kuluttajat ovat jo valmiita muutokselle!

 

Henry Johansson

Yrittäjä

Book&Order